Puutöitä tehdessä on monesti haaveissani käynyt kunnollinen työtaso, johon työstettävän kohteen saisi kunnolla kiinni. Tasolla pitäisi voida kasata isompiakin kappaleita ja se ei saisi heilua suuremmistakaan ponnisteluista huolimatta. Tarvitsisin siis kunnollisen höyläpenkin.

En haaveillut perinteisestä skandinaavisesta höyläpenkistä vaan työtasosta joka palvelisi minua erilaisia projekteja toteuttaessani. Niin, ja sen pitäisi tietysti olla itse tehty.

Vaatimuslista penkin ominaisuuksista oli suppea:

• Työpöydän tulisi olla kapea jottei penkki veisi liikaa tilaa ja silti sillä pitäisi pystyä kasaamaan leveitäkin töitä
• Penkissä tulisi olla lipasto, jossa voisi säilyttää työkaluja; höyliä, talttoja jne.
• Penkissä tulisi olla ainakin kaksi puristinta eli pääty- ja jalkapuristin
• Kanteen pitäisi pystyä kiinnittämään kappaleita kohtisuoraan - mihin kohtaan pöytää tahansa ja tiukasti
• Työpöydän tulisi toimia suurena liimauspuristimena
• Pöydässä pitäisi olla pyöreät höyläysvasteet
• Pöydän tulisi olla painava
• Kansimateriaalin tulisi olla vaihdettava
• Penkin tulisi toimia hyvin sekä perinteisiä että nykyaikaisia työkaluja käytettäessä

Näistä vaatimuksista lähdettiin. Jo alkuvaiheessa suunnitteluun otin mukaan rakkaan velipoikani Jussin, jonka kanssa aloitimme tuntikausia kestäneet puhelinsuunnittelupalaverit. Ideoita heiteltiin ja mielikuvat piirtyivät nopeasti puolin ja toisin. Onneksi ajatuksenkulkumme on hyvin samanlaista, joten suunnittelu eteni loistavasti ihan vain puhelimen avullakin.

Sen mitä iltaisin puhelimessa suunnittelimme, piirsi Jussi valmiiksi seuraavaksi aamuksi tietokoneella.  Kuva täsmäsi joka kerta mielikuviini.

Suurin meitä askarruttanut ongelma oli pöytälevyn rakenne: Pöytään tulisi pitkä levitysosa, joka kulkisi putkiliukuja pitkin. Levitysosan pystyisi puristamaan hyvin tiukasti pitkin penkin kantta viiden trapetsikierteen avulla. Näin saataisiin kansi toimimaan suurena liimauspuristimena.

Ongelmia kannen rakentamiseen toi yllä mainittujen putkiliukujen ja pitkien kierreosien rakentaminen kannen sisään. Lisäksi kanteen tuli reikiä niin maan prkeleesti, ettei helppoa noiden osien mitoittaminenkaan paikalleenkaan ollut. Kiitos Jussille avusta!

Kannen rakensin vanerista, koska kokopuista kantta en olisi osannut rakentaa. Pitkiä porauksia millitarkasti, ei kiitos. Ensimmäiseksi kerrokseksi tuli 35mm paksu havuvaneri. Pohjavaneriin tein välikerroksen kertopuisista väliseinätolpista. Tähän välikerrokseen tuli liukuputket sivupöydän liikuttamista varten sekä trapetsikierrepulttien reiät ja niille mutterit pääpöydän sisärakenteisiin.

Höyläysvasteiden reikiä varten (joita tulikin aika liuta) laitoin jokaisen reikärivin kohdalle kertopuun. Välikerroksen päälle laitoin vielä 35mm vanerin. Kaikki kerrokset liimasin ja puristin huolellisesti paikoilleen. Liimasin jokaisen vanerikerroksen runkotolppineen huolellisesti, jotta kansi kestäisi vääntöjä ja puristuksia.

Havuvaneri on suhteellisen pehmeä pinnaltaan, joten lopulliseksi kulutuspinnaksi valitsin koivuvanerin, joka on kiinni varsinaisessa kannessa puutapeilla. Tarkoitus oli tehdä kulutuspinnasta vaihdettava. Kulutuspinnan voi myös kääntää ympäri koska rei’itys on tehty siten että temppu onnistuu. Näin vaneri saadaan käyttöön tehokkaasti. Kannesta tuli 120 mm paksu, joten painoakin kertyi ihan mukavasti.

Seuraavaksi oli höyläysvasteiden reikien poraus. Pääkanteen ja apukanteen tuli reikiä reilut 70 kappaletta. Reiät porasin oksaporalla kannen päältä 80 mm syviksi ja lopun kannesta lävistin 14 mm puuporalla. Seuraavaksi jokaiseen 14 mm reikään asensin rampamutterin jossa on kierre 12 mm pulttia varten. Näin sain aikaan kannen, jossa voin käyttää pyöreitä 20 mm höyläysvasteita ja johon voi kiinnittää todella lujasti mitä vain 12 mm pulteilla tai jenkatangolla. Ratkaisu on osoittautunut myöhemmin käytössä todella hyväksi.

Tässäpä tätä tarinaa tällä kertaa. Kirjoitan lisää heti, kun muilta kiireiltäni ehdin.