Kiirettä piti mutta Juhannuksena sauna lämpesi ensimmäisen kerran. Löylyä riitti ja rakentajaa hymyilytti oikein olan takaa.

Kiirettä tosiaan riitti juhannuksen korvilla.

Onneksi kesäloma alkoi hiukan ennen jussia joten rakentamiseen tuli paneuduttua oikein huolella ja ajan kanssa. Viimeiset kolme vuorokautta ennen H-hetkeä olivat hyvin vähäuniset.

Kaikista työvaiheista ei yksinkertaisesti muistanut/ehtinyt ottamaan kuvia, täytyy kuitenkin pärjätä näillä mitä ehdittiin napsimaan.

Ovet ja ikkunathan saunaan oli laadittava. Ikkunoiden tekovaiheista ei ikävä kyllä löydy kuvan kuvaa mutta todeta täytyy, että onpahan hommansa mokomien tekemisessä kun ottaa käteensä palasen lasia ja muutaman metrin lankkua.

Oven tekemisestä sitten jo muutama kuva ehdittiin saadakin. Oven tein männyn sydänpuusta, hitaasti kasvaneesta ja kuivaneesta. Jonkin aikaa piti kuitenkin pohtia tekisikö ovesta lämpöeristetyn vai perinteisen pienoilla varustetun lautaoven. Hiukan epäilytti kiukaan teho - silti päädyin perinteiseen lautaoveen. Myöhemmin voin todeta että tuhaan pelkäsin ettei löyly riitä.

Ovimateriaalin olin sahauttanut jo aikoja sitten hitaasti kasvaneesta männystä. Laudat olivat sahattu tuppeen joten ovilaudat ovat hiukan eri levyisiä. Tarkoituksena oli saada mahdollisimman hyvästä puuaineksesta tehty ovi.

Oikaisin 32 mm paksujen lautojen reunat ja höyläsin laudat 28 mm paksuiksi. Seuraavaksi lautojen kumpaankin reunaan (lukuunottamatta uloimmaisia lautoja) ajoin jyrsimellä reilut naaraspontit. Urospontti lautojen väliin tuli koivusta laaditusta listasta.

Laudat pontteineen

Kasasin ovilaudat urospontteineen työpöydälle ja puristin esikootun oven huolellisesti oikeaan muotoonsa.

Perinteistä pienoilla varustettua lautaovea ei kasata liimoilla, nauloilla tai ruuveilla. Ovea pitää kasassa toisiinsa nähden erisuuntaiset lohenpyrstöliitoksella ovilautoihin upotetut pienat. Kun kuivat laudat alkavat ilmankosteuden takia ulkoilmassa turpoamaan käyvät  oven liitokset vain tiukemmiksi. Näitä pienoja varten tein yläjyrsimellä urat.

Laudat puristettuina paikoilleen ja ensimmäinen ura tekeillä

 Lohenpyrstöura

Kun urat olivat valmiit sahasin ja höyläsin todella kuivasta männystä pienat. Pienat tulee olla todella tiukat jotta ovi toimii oikein. Piena lyödään varovasti oven toisesta laidasta sisään.

Pienaa paikalleen

Kun pienat olivat paikallaan avasin puristimet. Kuului vain pieni nasahdus kun pienat ottivat tulevan työnsä vastaan. Seuraavaksi sahasin oven oikeaan mittaansa ja viimeistelin pienojen päät.

Ovi viimeisteltynä

Ainoat aivan valmiina ostetut osat taisivat olla oven saranat. Halusin takosarat mutta hätäpäinen rakentaja ei ollut osannut ajoissa varautua siihen ettei niitä ihan hyllystä löydy. Tyydyin väliaikaisesti kaupan "takosaranoihin" jotka jossain vaiheessa aion vaihtaa oikeisiin.

Tähän oveen tuli oikein karmit. Ovea ei perinteen mukaan laitettu kiinni suoraan karalankkuihin vaan karmeihin. Ihan siitä syystä että oviaukkoa jouduttiin kiukaan teräskuoren sisäänkuljetusta varten leventämään. Oven kamana on n. 135 cm korkealla.

Ihan kiva siitä näinkin tuli. Oven vetimet tein männyn oksista.

Ovi toivottaa kylpijän tervetulleeksi löylyyn

Mitäs kiukaalla ilman kiuaskiviä? Onneksi Louhinta Lammelta löytyi sopivan kokoisia kiviä. Kivien tuli olla aikasta isoja varsinkin pohjakivien koska kivien kannattajien väli oli aika suuri. Eikä tuntunut oikein mielekkäältä lampsia rautakauppaan ostamaan kahta tonnia kiuaskiviä. Johan niitä pakkauspahvejakin olisi saanut tovin poltella.

Myrskylästä siis löytyi mustaakin mustemmat kivet jotka löysivät kotiin kuorma-auton kyydissä.

Mukavan muotoisia kiviä latoa. Ovat jotain kiven muotoilun jätepaloja, aikalailla kuution muotoisia. Kivet pestiin ja ladottiin kiukaaseen. Olihan hommansa pestä ja valkata, kantaa sisälle ja asetella kaksi tonnia kiuaskiviä. Ilman vanhinta poikaani olisi isillä tullut kyllä aika kova homma. Kiitos vain Jimille.

Mustia ovat

Ensimmäiset kiuaskivet

Kiukaan teräskuoren sisään kiviä meni puolitoista tonnia. Nämä kivet lämpenevät suoraan niiden lävitse kulkevien palokaasujen ansiosta kuten perinteisessä savukiukaassa. Teräskuoren päälle ladottiin vielä 500 kiloa kiviä jotka lämpenevät nykyaikaisen kiukaan tapaan johtumalla.

Luulisin että saunassamme onkin suomen suurin "pönttökiuas". Painoa koko jurkulalla taitaa olla hiukan rapiat kuusi tonnia.

Itsetehty suuluukku

Hormin peltiä ohjataan siirtämällä pieni paino viikseltä toiselle

Kiukaan eteen tuli kipinäsuoja graniittilevystä

Lauteet kun ovat korkealla piti saunaan rakentaa myös sisäportaat. Reisilankut tein 4 x 13 tuuman kuusilankusta, vai olisiko oikea ilmaisu hirrestä?  Askelmat laadin kahdeksan tuuman lankusta. Askelmat upotin reislankkuihin, joten luulisi niiden kestävän. Komeat mutta toimivat.

Stairway to heaven

Melkeinpä valmiina Juhannusaamuna

Juhannusaamu koitti hyvin kiireisenä, siivousta, viimeisiä vuorilautoja, oven kahvat paikalleen jne. Olimme kutsuneet ystäväperheemme meille Juhannusta viettämään ja aikomus oli ottaa ensilöylyt uudessa saunassa.

Hyvin aikataulu piti. Vieraat kun saapuivat saatiin alkaa lämmittämään saunaa. Ihmeen nopeasti sauna lämpenee, saunan lämmitysvaihe kestää n. 3-4 tuntia, siintymisvaihe n. 1-1,5 tuntia. Puita lämmitys nielaisee mutta onhan sauna ja kiuas isoja.

Illalla sauna oli vihdoin viimein lämmin.

Hiukan sisänäkymää

Odotukset olivat korkealla kun kiipesin vihdoin saunan löylyyn jota olin parin vuoden ajan iltaisin veistellyt. Lämmintä tuntui riittävän. Laudepenkkejä en ollut vielä tässä vaiheessa saanut aikaiseksi mutta ensimmäisien löylyjen ajan meitä palvelivat tuolit.

Näkymää lauteilta

Ensimmäiset löylyt toivat hymyn naamalle. Kiuas huokaa syvältä ja kovaa jos sitä käskee. Teräskuoren pintaan ladotuilta kiviltä, jotka eivät ole kovin kuumat, lähtee hyvin pehmeät ja kosteat löylyt. Kuoren sisällä olevilta kiviltä lähteekin niin että tuntuu - löylyä tulee ja se on kuumaa. Kiukaasta on hyvin helppo heittää sellaiset löylyt kuin haluaakin. Hiukan kuumemille kiville ja reilummin pintakiville niin hiki irtoaa.

Löyly ei tässä saunassa hyökkää päälle terävänä rintamana vaan peittää kylpijän päästä varpaisiin pehmeästi, se myös viipyy pitkään. Aluksi olikin opetteleminen siihen ettei löylyä tarvitse heittää koko ajan, vaan saa istuskella pitkään samassa löylyssä.

Vaikka lämmintä riittää on saunassa helppo hengittää. Suuri saunan tilavuus, räppänä lauteilla ja rakolankkulattia takaavat että ilmaa riittää. Tukala olo löylyssä ei tule.

Kyllä entisajan saunanrakentajat ovat mitoittaneet saunansa oikein. Oikein mitoitettuun saunaan saadaan muodostumaan lauteille löylytasku jossa kylpijä on varpaita myöten löylyssä ja josta ei löyly karkaa vaikka ovi avattaisiinkin. Samassa löylyhuoneessa on myös peseytyminen mielyttävää vaikka samalla löylyä lyötäisiinkin. Lattiatasossa ei lämpö kohoa juurikaan yli 35 - 40 asteen.

Löylyä riitti juhannuksen muinakin pävinä, kolme päivää tuli saunottua melko putkeen. Sellainen testilöyly.

Kiuas jaksaa huokaa lämpöään pitkään, viimeksi saunoessa ensimmäiset saunojat saunoivat viiden aikaan iltapäivällä, yöllä kävin viimeisen kerran puoli kahden aikoihin ja taas aamulla kiuas antoi aamukylpijälle vielä mukavan päivänavauksen. Vaikka tuo kiuas paljon ottaakin niin paljon se antaakin...

Vielä on pientä puuhastelua ulkoportaineen, lauteineen ja muine askareineen. Vielä seuraa jatkoa. Saunan hämäriin...