Juhannussaunaan mieli miehen tekevi, kiirus kintereitä kiristää...

Piippu on paikallaan ja katto vihertää - loppusuora häämöttää. Kevät koittaa ja kiire vain lisääntyy rakentajalla. Toivottavasti kaikki saadaan kunnialla suoritetuksi loppuun.

-------------------------------- 

Viimeisestä päivityksestä on taas aikaa. Nyt onkin jo jotain kirjoitettavaakin - kirjoitan vaikkei millään ehtisi näppäimiä näpyttelemään.

Katon valmistuttua olikin aika jo tosissaan miettiä kuinka saisi saunan joku päivä vielä kylpykuntoon.

Sauna pääsiäisviikolla

Oli paneuduttava piipun valmistuksen saloihin. Isäni saapui putkien kanssa piipputalkoisiin. Kiukaan päälle oli jo tehty lähtö teräsrakenteiselle piipulle. Piipusta tehtiin kaksikuorinen, sisäputki on haponkestävää terästä ja ulkokuori tavallista rautaa.

Ulko - ja sisäputket. Sisäputkessa on piipunpää paikallaan

Happoputken alapäässä ohjurit jotka pitävä putken piipun keskellä

Putkien väliin asennettiin palovilla, lisäksi väli tehtiin tuulettuvaksi jottei piipun pintaläpötila nouse liian korkeaksi.

Isä villan kimpussa

Putkia ei hitsattu toisiinsa kiinni vaan sisäputki "roikkuu" hatustaan ulkokuoren varassa. Ulkokuori on 4 mm seinävahvuudeltaan ja 320 mm halkaisijaltaan joten luulisi kantavuutta löytyvän. Pienempi putki näytti lähinnä vitsiltä ison kiukaan päällä.

Rakennetta

Piipun alapäähän rakennettiin pyörähtävä sulkupelti jonka pystyy sulkemaan kiukaan lämmettyä.

Piippu jäi vielä hetkeksi odottelemaan asennustaan. Oli muurattava kiukaaseen tulipesä.

Piippu kiuasta myöten

Tulipesän pohja valettiin tulenkestävästä valumassasta. Valun paksuudeksi  tuli 50 mm. Arinaa varten pohjaan valettiin kaulus johon arina mukavasti lopsahtaa. Arina tehtiin jykevämän kaavan mukaan.
Käteen oli jostain jäänyt vanha valurautainen viemärin ritiläkansi. Ajalta jolloin kannet olivat vielä neliön muotoisia. Kantta joutui kaventamaan viitisen senttiä, muuten se sopikin käyttöön kuin nyrkki silmään.
Kansi on 7 cm paksua valurautaa joten luulisi sen kestävän jonkinmoista lämpökuormaa.

Kansi leikattuna arinakäyttöön

Tulipesän muuraukseen saapui avuksi jälleen ystäväni Raaka-Arska. Arska muurasi sisäpuolella ja minä passasin minkä kerkesin. Tulipesä muurattiin venäläisistä tulitiilistä. Hyviä olivat velivenäläisen tiilet, kovempia kuin kivi.

Raaka-arska taas linnassaan

Tuntui että kivilaikalla hommasta ei tule yhtään mitään.Myöhemmin sainkin kuulla eetä laikka oli aivan vääränlainen kyseisten tiilien katkomiseen. Kiirettä sai todella pitää Arskan tahdissa pysyäkseen.
Tälläkin kerralla helpdesk-palvelu toimi moitteettomasti opastaen vellihousuista saunanrakentajaa kädestä pitäen. Aikaisemmin olin konsultoinut Rasin Vellua hirrenveiston saloista, nyt sai vuoron Vellun jopa velmumpi velipoika  Hannu neuvoa muuraamisen saloissa.

Tulipesästä tuli reilu reilu 70 senttiä syvä, hiukan syvyyttä kapeampi ja 80 senttiä korkea (kiuas kivien alapintaan mitattuna). Luulisi siinä olevan liekeillä olevan tilaa tanssia kuumaa tanssiaan. Tulipesän rakentamiseen kannattimineen meni 15 säkkiä tulenkestävää valumassaa ja 150 tulitiiltä. Kallein menoerä koko saunarojektissa. 

Tulipesä muurattuna

Kiukaan teräksiseen sisäkuoreen hitsasin tiiviin kauluksen joka tulee kivikuoren ulkopinnan kanssa tasalle - tuohon pitäisi sitten vielä loihtia luukut jostain.

Näkymää tulipesään

Kiuas kivien kannattajat valoin tulenkestävästä valumassasta, korkeatta palkeilla on 20 senttiä, paksuutta 8 cm. Palkkien on oltava jykevät jottei reilun tonnin painoinen kivikuorma löydy joku kerta tulipesän pohjalta.
Tulipesän sisäpuolella kannattimien alareunat on pyöristetty. Valumuottiin laitoin kolmiorimat ja ennen asennusta hion loputkin viisteet pyöreäksi timattilaikalla.
Valupalkit asennettiin tulipesään 13 sentin välein.

Valumuotti

Nuorin pojista ihmettelee; " tuo kiukaaseenko?"

Piipun asentamista varten kattoon tehtiin reilut reiät, jotta piipun ympärille saadaan palovillat asennettua asiallisesti. Korvaamaton naapurini, Spede, hälytettiin jälleen apuun hiab-autoineen.
Moni homma olisi jäänyt tekemättä ilman ystävällistä naapuriani. Kiitos jälleen sinulle.

Ennen piipun asentamista kiukaan taakse loihdittiin lujalevystä seinä, joka tehtiin hirsikehikon mukana laskeutuvaksi. Levy aluksi oli suorastaan karmean näköinen roikkuessaan siinä jykevän kiukaani takana ruuvien ja holkkien varassa.
Moni yö meni peittoa potkiessa ja miettiessä miten homman saisi hoidettua asiallisesti. Eräänä päivänä serkkupoikani Timo pyörähti luonani ja tuosta vain ilman kummempaa kokomusta rakentamisesta antoi hyvän idean levyn oikein kiinnittämiseksi.
32 mm paksusta vesivanerista leikatut 15cm leveät, pitkät soirot suoraan kiinni yhteen hirsivarveista ruuveilla. Sitten lujalevy kiinni lyhyemmillä ruuveilla vanerisoiroihin.
Näin levy oli kiinni seinässä jämäkästi. Ei tuo vielä sittenkään kivalta näyttänyt joten jotain sillekin oli tehtävä.

Pienen etsimisen jälkeen ja hyvien kontaktieni (kiitos Antti!) kautta löysinkin Louhintaliike Lammen. Heiltä löytyi sopuhintaan juuri sopivan väristä graniittia, josta takapuoli oli sahattu ja etupuoli lohkopinnalla.
Ystävällinen yrittäjä neuvoi vielä kivien asentamisen kanssa. Näine eväineni liimasin graniitit lujalevyyn saneerauslaastilla, tosin kuivumisen ajaksi kiven alle oli tuettava paikoilleen ruuveilla, painavia kun olivat.
Louhintaliike Lammen pihaan ei pidä mennä pienen ajan kanssa, nähtävää rakentajalle ja kiinnostuneelle riittää ja myös ystävällisiä neuvoja. Graniitti saumattiin samalla muurauslaastilla kuin kiuaskin oli muurattu, joten taustaseinä ei hyppää silmille. Samaa kokonaisuutta.

Suojaseinää

Kiuas koko komeudessaan

Pyöreä metallipiippu saunan katolla näytti kornilta. Laivaan tuo olisi sopinut mukavasti muttei saunaan. Piipun ympärille rakensin lujalevystä ja tukevasta kulmapellistä suorakulmaisen kotelon.
Kotelon kulmiin hitsasin pystytangot piipunhattua varten. Piipunhattu taittui pellistä. Koteloinnin verhoilin kivellä kuten kiuasseinänkin. Parempi noin kuin pelkällä metallipiipulla.
Tummat kivet ovat pihtiputaan kyhmyliusketta. Sisäpuolella metallipiippu maalataan mattamustaksi, ainakin näin aluksi.

Kotelo rakenteilla

Kotelo paikallaan

"Kivipiippuko tuo onkin?"

Piippu paikallaan, kiuas kiviä vailla valmis. Katolle mars.

Välikatolle puhalsin varmaankin kesän kuumimpana päivänä ekovillan, mukavan pölyistä ja ihanan kuumaa hommaa ryömiä välikatolla. Ekovilla on hyvä ratkaisu saunan välipohjan eristeenä, jos se kastuu höyryistä niin se myöskin kuivaa nopeasti eikä homehdu.

Tarkoituksena oli alusta alkaen laittaa katolle kasvamaan jotain vihreää. Räystäs piti rakentaa siten että siellä kasvukerros pysyisikin. Risto Vuolle-Apialan kirjoista löytyikin selkeä piirros siitä kuinka ennen asia oli hoidettu.
Vuolle-Apialan kirjat ovat ehdottomasti lukulistalla heille jotka ovat kiinnostuneet saunomisesta tai hirsirakentamisesta.
Nykyaikaistin hieman omaa kattoratkaisuani pyrkien pitämään ulkomuodon kuitenkin tyylillisesti sopivana.

Räystäsrakennetta

Kattotuolien päihin naulasin kakkosnelosesta pystyt, joihinka naulasin seitsemän tuuman mäntylaudasta lappeen suuntaisen stopparin kasvualustalle. Räystäsrakenteet tervasin moneen kertaan kiehuvalla hautatervalla.
Kattohuovan päälle asensin patolevyn siten että levyn kupit keräävät mahdollisimman paljon vettä, samoin huopa jää näin mahdollisimman paljon irti patolevystä.

Räystään reunalle, stopparilautaa vasten ladoin nyrkin kokoisia kiviä jottei räystään reuna kasvaisi umpeen, vaan vesi pääsee kivien välistä valumaan alas. Vanha konsti.

Kivet räystäskourussa

Seuraavaksi olikin aika laittaa kasvualusta katolle. Kasvualustan virkaan toimittaa 5 - 7 cm kerros kompostia. Komposti on peräisin Vapon kompostointilaitokselta. Tunnelikompostoitua laatutavaraa.

Kompostin nostin traktorin kauhalla saunan räystäälle, josta vanhin pojista lapioi sen katolle. Komposti harattiin tasaiseksi kerrokseksi katolle ja tampattiin tiiviiksi. Aika helppoa hommaa.

Poika oikeissa hommissa

Kompostia käytetään mm. eroosion estämiseksi jyrkillä rinteillä sen erinomaisen vedensitomiskykynsä ansiosta. Katolla on varmasti ajoittain erittäin kuivaa joten keveytensä ja vedensitomiskykynsä ansiosta en voinut kuvitellakaan parempaa materiaalia viherkaton rakentamiseen.
Lisäksi kompostissa on erinomainen ravinnesuhde ajatellen viherkattoa, lannoituksesta tai kalkituksesta ei tarvitse huolehtia vuosiin. Omat pihanurmikkonikin olen tehnyt pelkästään kompostista ja nurmikko on voinut todella hyvin vuodesta toiseen vaikka tonttimme onkin sora- ja kalliomäen laella.

 Kompostia

Kompostit levitettynä

Seuraavana päivänä tulikin Kekkilän siirtonurmikko. Siirtonurmikko toimitettiin tontille ajallaan ja siististi lavalle pakattuna. Nurmikko toimitetaan rullina, jotka on helpo rullata auki kasvualustan päälle.

Kovasti tekisi mieli mukaan asennushommiin

Kaistat asennettiin kulkemaan harjalta räystäälle. En ollut koskaan asentanut siirtonurmikkoa joten olin yllättynyt kuinka helppoa asentaminen oli. Rulla vain harjalle ja laski rullan irti kohti räystästä. Kaistan oikaisu ja seuraavaa kaistaa harjalle.

Kaistojen päät vietiin reilusti harjan toiselle puolelle jottei sauma tule harjan kohdalle ja nurmikko pääse kuivamaan aukinaisesta saumasta. Nurmikon kosteana pitäminen varsinkin alkuvaiheessa on erittäin tärkeää, joten saumojen kanssa saa olla tarkkana.
Jatkoksien kohdat limitetään jottei saumat tule samaan kohtaan. Saumojen väleihin kylvin hiukan kukkasien siemeniä, saas nähdä nousevatko sieltä koskaan vai tukehtuvatko nurmikon alle.

Harjalta

Kuin golfkentältä

Piipun ja kattoluukun ympärystä ladottiin lopuksi kivillä jottei kasvillisuus tunge liian lähelle.

Keskelle harjaa laitoin lautasmallisen sadettimen. Letku kätkettiin kompostin sekaa nurmikon alle, kai se siellä pärjää.
Lopuksi vain reilusti kastelua ja tiivistys jolla varmistetaan nurmikon hyvä kontakti kasvualustaan.
Helppoa kuin heinänteko. Koko hommaan taisi mennä kolme tuntia joten varsin nopeaa asentaminen on kun otetaan huomioon että rullat joutui nostamaan katolle.
Nyt jääkin nähtäväksi kuinka nurmikko ajan saatossa katolla kestää. Raporttia seuraa...

Sadetin kätkettynä nurmikkoon

Katto valmiina 

Hommia on taas tehty hiki hatussa, mutta vielä hommia riittää kuitenkin ennenkuin pääsee löylyihin. Hiukan jo välillä hymyilyttääkin kun valmistuminen lähestyy - pitkäänhän tätä on tehtykin.