Tämä tarina kertoo nuoren miehen ensimäisestä yrityksestä tehdä virvelirumpu, massiivinen sellainen.

Koneistettu virvelirumpu

Eräänä maanantai-iltana olimme serkkupojan kanssa matkalla treenaamaan viikonlopun rokkikeikkaa varten. Siinä eräässä mäessä serkkupoika heitti varmaankin leikillään idean ilmoille, että kyllä koneistettu virvelirumpu olisi sitten hieno. Tuo idea jäi meikäläisen päähän muhimaan yön yli ja seuraavana päivänä päätin, että kyllähän sellainen olisi edes testimielessä rakennettava.

------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Tähän väliin selvityksenä, mikä oikein on virvelirumpu. Virvelirumpu on rumpusetin keskeisin rumpu. Seuraavasta kuvasta näkee melko hyvin, mitä kaikkea virvelirumpu (engl. snare drum) on syönyt:

http://www.zickosdrums.com/photos/PhantomSnareDrum.jpg
    
Rummussa on runko, jota vasten kalvoja lähdetään kiristämään. Kalvojen kiristykseen käytetään kyseisessä kuvassa metallisia vanteita, joiden läpi kulkee pystysuorassa viritintapit, jotka taas kiertyvät virityspesiin. Viritystappeja ruuvattaessa vanne pyrkii kohti virityspesiä kiristäen samalla kalvoa runkoa vasten. Näin saadaan kalvo haluttuun kireyteen.

Virvelirummun erikoisuutena on rummun alakalvoa vasten oleva ohuista kierretyistä metallilangoista tehty matto, joka antaa virvelirummulle ominaisen rapsahtavan äänen. Virvelimaton kireyttä voidaan säätää mattokoneistolla, joka näkyy kuvassa äärivasemmalla.
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Rungon aihio

No eipä siinä sitten auttanut muu kuin pistää toimeksi, päätös kun oli kerran tehty. Ihan ensimmäiseksi piti saada jostain materiaalia rungon valmistukseen, jämäkkää sellaista. 14” tai vaihtoehtoisesti 13” virveli oli tähtäimessä, joten eikun putkikatalogeja selailemaan. Sopivaa putkea löytyi pienen etsinnän jälkeen katalogeista ja soitto muutamalle toimittajalle. No ymmärtäähän sen näin jälkikäteen, että luonnollisestihan sieltä naurua päin korvaa satelee kun jantteri kyselee vähän reilun 15 cm jämäpalaa 14” ainesputkesta. Isommissa erissä sitä kuulemma ostellaan…

Seuraavaksi vuorossa olikin paikallinen romurautaa kierrättävä yritys. Tunniksi tonkimaan romukasojen antimia, mutta eipä löytynyt aineksia 14” tai 13” runkoon. Umpijöötistäkään ei oikein tehnyt mieli alkaa kaivertaa. Paksusta levystä mankelointikin kävi jo konsultointipuheissa mielessä isän ja veljen kanssa, mutta se tuntui vähän luovutusratkaisulta. Toisaalta täysin pyöreän aihion mankeloiminen olisi voinut olla melko haastava urakka sekin. Isä sai kaikeksi onneksi hommattua sopivaa 14” ainesputkea käsiinsä. Projekti-idean alkuhetkestä kului viisi päivää siihen, kun rummun rungon aihio oli käsissäni. Se oli noin 30 kiloa painava ainesputki halkaisijaltaan 355,6 mm, seinämänvahvuudeltaan 25mm ja korkeudeltaan noin 150 mm. Kiitokset tästä aina auttavalle isälle.

Vielä piti varmistaa, kuinka aihiosta saataisiin rummun runko. Eräs työpaikan koneistaja lupasi sorvata rummun rungon, itse kun en koneistushommia osaa. Homma oli siltä osin selvä ja seuraavaksi olikin aika siirtyä suunnittelemaan rumpua.

Suunnittelemaan

Tarkoituksena oli suunnitella virveli, jossa kaikki runkoon kiinnitettävä tavara tulisi kiinni ulkokehältä siten, ettei runkoon tulisi yhtään ylimääräistä reikää. Yksi läpireikä olisi kuitenkin tehtävä hoitamaan ilmareiän virkaa.

Heti suunnittelun alussa olikin melkoinen selvittäminen ensimmäistä rumpuaan tekevällä:
  - onko rummun halkaisija juuri nimellishalkaisija, pienempi vai suurempi
  - miten reunaviiste tulisi tehdä
  - millainen virvelimattoa varten tehtävän syvennyksen täytyisi olla
  - löytyisikö valmiina virityspesiä ja mattokoneistoja ulkokiinnityksellä
  - millaisella kierteellä rumpujen viritintapit ovat

…ja monia muita pieniä yksityiskohtaisia kysymyksiä.

Ensimmäiseksi aloin selvittämään runkoon liittyviä kysymyksiä, ulkohalkaisijaa ja reunaviistettä. Luin paljon eri forumeita ja artikkeleita, mutta rummun todellisesta halkaisijasta ei oikein tuntunut löytyvän tietoa. Reunaviisteestä sen sijaan löytyi jo paremmin tietoa. Erityisen hyvä tietoisku löytyikin Hämeenlinnalaisen Kumu-rumpujen sivustolta (www.kumu.fi ), jossa oli hyvin tietoa rummun sointiin vaikuttavista tekijöistä. Päätin kumminkin vielä kysyä Kumu-rumpujen valmistajalta Pekka Helaselta reunaviisteen yksityiskohdista sekä askarruttavasta rummun halkaisijasta. Pekan neuvoikin reunaviisteen yksityiskohdissa sekä opasti ottamaan mallia hyvästä virvelirummusta halkaisijan ja mattosyvennyksen osalta.

Hyvää virvelirumpua vailla tukeuduin paikalliseen erinomaista palvelua tarjoavaan musiikkiliikkeeseen, jossa pääsin mittailemaan rummun eri mittoja Pearl Reference sarjan teräksisestä sekä hyllyllä olleesta DW:n virvelistä. Lisäksi vanha kaverini Samuli tarjosi auttavan kätensä rummun halkaisijan kanssa ja mittasi omasta Pearl Masterworks virvelistään ympärysmitan, josta sain varmuuden rungon ulkohalkaisijalle. Tietojen pohjalta piirustelin kuvan koneistajalle.

Seuraavaksi oli edessä virityspesät. Muutaman illan etsinnän jälkeen ulkoa kiinnitettäviä virityspesiä ei tuntunut löytyvän. Siispä ne oli suunniteltava itse. Tavoitteena oli härskin massiivinen ulkonäkö, helppo rakenne sekä halpa hinta. Muutama suunnitelma, vähän konsultaatiota ja vihdoin päädyin ratkaisuun, jossa virityspesä rakennettaisiin M30 mutterista ja sen sisälle kierrettävästä M30 pultinpätkästä. M30 pultinpätkään porattaisiin 10.5mm läpireikä ja siitä senkattu M10 pultti läpi runkoon kiinnittämistä varten. Lisäksi isoihin muttereihin olisi tehtävä sopivat kierrereiät viritintappeja varten.

Tästä päästäänkin sopivalla aasinsillalla niihin viritintappeihin. Ongelmana oli se, ettei mistään tahtonut löytyä, mikä kierre viritintapeissa on. Muutaman tunnin etsintä ei taaskaan tuottanut tulosta ja viimein otin omasta parikymmentä vuotta vanhasta virvelistä viritintapin jota kävin kierretulkilla mittailemaan. Kyseisen viritintapin kierteeksi paljastui putkikierre 24G 3/16, 7/32, joten moisen tapin voisi ainakin unohtaa. Pearlin varaosaluettelosta löytyi viimein viritintappeja, mutta kierre oli mystinen M5.8. Näin jälkeenpäin ajatellen paras arvaukseni kyseiselle merkinnälle on normaali M5 kierre jossa nousu on normaali 0.8mm, mutta tästäkään ei täyttä varmuutta ole. Normaalit rumpujen viritintapit oli unohdettava, joten päätin pistää viritintapeiksi ihan normaaleita M6 kuusiokoloruuveja. Tulisipa näin huomattavasti halvemmaksikin ja tarvittavia pituuksia olisi paremmin tarjolla.

Tässä vaiheessa projektia rungon ja virityspesien suunnitelmat olivat valmiit ja ensimmäinen arvaus ulkonäöstä oli nähtävissä.