Onko se uusi auto, hyvät kuteet, kasvojen kohotus, V8, käsityöt, leippominen vai mikä?

Oma tarinani. Tein lapsille lelulaatikon pihalle jokunen vuosi sitten pintapuista. Puita hain kaverin kesämökiltä ja kasasin pihallani. Muuten hyvä, mutta silloin oli pahin lumimyrsky 20 vuoteen. Auto juuttui kaverin mökkitielle. Puut sain kannettua hangessa rämpien kilometrin päästä farmariin. Näkyvyys oli puoli metriä.
Paluumatkalla tie oli tukkiutunut kaatuneista puista ja lumesta, niitä piti kirveellä siirrellä ja jouduin 400 metriä työntämään autoa yksinäni samlla luoden lunta auton edestä pätkä kerrallaan. Välillä puita vipuna käyttäen, 10 senttiä kerrallaan. Hiki tuli. Pihalla sahasin puut, sikäli kuin mittaa tai kynän merkkiä näkyi lumen alta, jota tuli hattuunkin 10 sentin kakku. Vasara katosi samantien hankeen, kun se laskin kädestä. Laatikon sain valmiiksi myöhään illalla taskulampun valossa. Muut valot eivät näkyneet metriä kauemmas...oli kauhean näköinen, mutta ajoi asiansa. Kukaan ei uskoisi paljonko se vaati tai oikeammin antoi.
Miksi. Lupasin tehdä sen lapsilleni, etteivät lelut huku lumeen. Hetkeäkään ei tuntunut pahalta, rasittavalta, vaan tunsin olevani kokoajan elossa henkisesti ja fyysiseti. Muutoin koko homma oli täysin järjenvastainen ja älytön. Mutta kun lupasin...
Silloin sanonta väsynyt, mutta onnellinen paikallaan.

Toinen jolloin tuntuu 'miehekkäältä' on se ettää kykenene tekemään ns' naistentyöt. Hoitamaan lapset, leipomaan, pesemään pyykit ja paikat, tekemään ihan oikeat ruoat ja vielä olemaan lasten kanssa jos naisväkeä ei ole. Varsinkin kuun lapset sanovat, että isin ruoat on parempi, lämmittää sydäntä, vaikka vaimon puolsta aina lapsia hyssyttelen, että: ''noh hyyss''. Meillä nuo ns hommat jakautuuvat vähän sen mukaaan mitä vaimo pystyy tekemään. Kllä se saa taloakin korjata, kun iminä tiskaan, mutta jostain syystä en luota siihen ollenkaan, silloin kun se kyselee työkaluja. Silloin minulla on työvaatteet päällä sekunnissa.

Tosimies tekee mielestäni kaiken ja ajattelee: 'Se on 'vain' elämää'.
Miehekkyyttä ei ole voima, vaan herkkyys, jolla sen näyttää.
- IkiKloppi-

Hieno avaus IkiKloppi!

Tuossapa meille mietittävää.
Onko tuo aivan oma avorismi "Miehekkyyttä ei ole voima, vaan herkkyys, jolla sen näyttää." ?

Omahan tuo....noita omia mottoja löytyy, kun olen hiukan runollinenkin sielu joskus. Liekö sitten järkeviä tai ei...nyrkkelyyn tuo sanonta melkein sopisi paremmin.
Nuorempana...tai siis epäkypsempänä nyrkkeily ei ainakaan saanut tuntemaan itseäni mieheksi. Alussa meni 'ura' normaalisti, kun vastustajatkin sattuivat olemaan niitä heikompia kiusaavia k-päitä, joiden mätkimiseen olisi käyttänyt kaikki illat ja motivaatiokin oli kova, mutta sitten piti parasta käveria lyödä kehässä ja homma päättyi siihen. En vain pystynyt. Oli ehkä mieheästä seisoa tumput suorana kaksi erää, mutta nenäni ei tuntunut miehekkäältä. Kaverini ei jakanut samoja tunteita. Valmentaja keskeytti leikin. Väkivalta ei miehekyyttä järin korosta. Tosin aikoinaan tuli paljon kahnauksia nuorena, kun en tiettyjä tyyppejä pelännyt/ kunnioittanut ja osoitin sen myös. Sain 'hankaluuksia'. Kovapäinen vähän.

Monille tuo sana 'Miehekkyys tuo mieleen ns,. 'Äijä'-trendin'. No ulkoisesti on tietyt standardit, sekä luonteelle, että fysiikallekin, mikä on miesmäistä. Mutta mikä saa tosiaan tuntemaan oman itsensä sisltään mieheksi.
Olen sitä ikäkriisissä kovin miettinyt. Tulee ihan mummo olo, kun pohtii, heh. Ehkä yksi asioista on, että en ikinä kiertele yhtään mitään asioita ja puhun niistä avoimesti, oli aihe mikä tahansa. (Naiset katsovat joskus ihaillen...;-) Niin kauan, kuin se koskettaa vain minua. Jokaisella meistä on syvimmät salaisuudet ja niiden kertominen avoimesti ei ole helppo nakki ja saa pian sekopään maineenkin.
Se miehekkyyden tunto on samanlainen olo, kuin 'Olen elossa!' -fiilis, aika vaikea löytää tyhjentäviä sanoja, mutta luonnon läheisyys ja fyysisyys auttaa minua siinä jotenkin. Olenhan 'pelkkä' eläin kumminkin sisimmältäni. Eläimiä mitenkään loukkaamatta. Joskus tuntuu että miehelle luotiin aivot vahingossa ja se olisi onnellisempi ilman niitä.

No johan tuli taas sepustettua.

Tässä kevennykseksi heittojani, aatoksia ja lausahduksia, mitä tulee mieleen, tuo aiempi oli ihan spontaani ja sitä minua itseäni. Osa on, mitä tuli joskus sanottua ja seuraukset sen mukaiset.


''Olen poliittisesti sitoutumaton, mutta parempi on sitoa, jos aiheesta puhutaan''

''Työpajan äänentoistolaitteiston tulee toistaa työnääniä virheettömästi''

''Juoppo ei ole se, joka ottaa, vaan se, joka yrittää olla selvinpäin.''

''Kuka tahansa pääsee viinasta eroon, mutta viinahimosta ei.''

''Eihän toi nyt paha juttu ole, sehän on vaan talo''

'' Kylh mää *HIK!* teenh shulle autotallin ja varashton ensh viikolh *HIK!* Tuoth vaah lapion nih toshta vaikka maanantaina alotan.''

''Verta, voimaa, hikeä ja tuskaa, jos se ei riitä, on luettava käyttöohje.''


Pahoittelen pahoja kirjoitusvirheitä, diabetes sumentaa näköä ajoittain tietokoneella.