Sauna alkaa pikkuhiljaa olemaan valmiina - kylpytynnyri vain puuttui. Emäntä tosin ehdotti (vaati) jos rakentaisinkin uima-altaan tuohon saunan viereen.
Vesi on kuitenkin sen vieras elementti ettei uskalla heto heittäytyä moiseen rojektiin. Aloitetaan helpommasta ja pienemmästä. Tosin mielestä ei voi moista ehdotusta laskea, varsinkin kun johtokuntani moista ehdotti.

Tynnyri tuli hankittua jo jokin aika sitten. Eräs hyvä ystäväni sai hankittua käsiimme kolme tammista tynnyriä. Jokaisen tynnyrin tilavuus oli 2580 litraa.
Kyseessä oli vanhoja viinin ja konjakin kypsytykseen käytettyjä viinatynnyreitä. Edullisia kun olivat niin ostettiin heti pois.
Eräänä syksyisenä iltana vuosi sitten tynnyrit haettiin kuorma-autolla kotiin. Hyvä kun mahtuivat kyytiin, ahdasta oli.



Tynnyri saikin sitten huilata muuttoreissustaan vuoden päivät pressun alla, kunnes sain saunan siihen malliin että ehdin sen kimppuun.

Tynnyri tulee saunan välittömään läheisyyteen. Alustan päätin tehdä vanhoista ratapölkyistä ja nelosen laudasta. Ratapölkkyjen alle laitoin reilun sorapedin jonka tiivistin kovaksi.
Tynnyri nostettiin lavan päälle ja kansi sirkkelillä pois.
Onneksi sirkkelinterä ylsi kerrasta lävitse, tammisten tynnyrilautojen paksuus 50mm.



Painava on jo mokoma kansikin, reilusti yli sata kiloinen mötkö.
Seuraavaksi alkoikin sitten tynnyrin siistiminen. Tynnyrin pinta oli aikoinaan lakattu paksusti lakalla, joka oli päässyt ajan saatossa hilseilemään. Paikka paikoin tynnyri oli paksun mustan töhnän peitossa.




Aluksi kokeilin sikliäni lakkakerrokseen, kokeilin vain, nimittäin siklaamalla homma olisi vienyt kiireiseltä mieheltä hermot.
Nauhahiomakone kouraan - 40 nauha meni tukkoon ennenkuin kissaa ehti sanomaan. Ei hyvä.
Onneksi käytössä on joka konservaattorin ensiapu - rälläkkä. Mustatukkalaikka koneeseen ja hommiin. (Foorumimme ei ole rasistinen joten sanaa neekeri täällä ei tule käyttää). Nyt alkoi homma hoitua toivottuun tahtiin, lakka lähti pölisemällä pois. Hienoista pyörrejälkeä laikka jätti, mutta sekin lähti pois kun lopuksi sipaisi pinnan karhunkielilamellilaikalla.



Konservaattori työssään

Kun tynnyrin puusosat oli ulkopuolelta hiottu kuntoon oli metallipantojen vuoro.
Pannat on sinkitty, mutta siellä täällä oli ruosteisiakin kohtia. Ruosteet rälläkällä irti ja maalia pintaan.

Puupintoihin imeytin jo ensimmäisen kerroksen vernissaa, jossa vain pikkuriikkinen osa tervaa seassa.



Tynnyri kiiltelee tuoreesta öljystä

Tähän on päästy tässä vaiheessa, jatkoa seuraa.
Toivottavasti pääsisi nopeasti kylpyyn saunomisen ohessa.

Vielä pitäisi löytää sopiva lämmönlähde tynnyriä lämmittämään. Jos jostain löytäisi vanhan puukattilan....

Onhan tuo vähän ertoista kuin nämä uudet tynnyrit. Paljonko tuossa on korkeus ja halkaisija?

Korkeutta on 125 senttiä, halkaisijaa 190cm suurimmillaan ja 150cm pienimmillään - on sellainen ovaalin muotoinen.

Pitää laittaa hiukan päivityskuvia.